16.12.1988

Kanne Turun raastuvanoikeudessa

X Oy:n konkurssipesä on A:lle 18.9.1986 tiedoksi annetun haasteen nojalla lausunut, että Turun raastuvanoikeus oli 2.12.1976 määrännyt A:n ja B:n toimitsijamiehinä hoitamaan 16.9.1976 konkurssiin asetetun X Oy:n konkurssipesää.

Raastuvanoikeus oli 22.4.1982 vapauttanut A:n ja B:n toimitsijamiehen tehtävästä ja määrännyt heidän sijaansa uudet toimitsijamiehet.

A:n ja B:n uusille toimitsijamiehille antaman tilityksen mukaan pesään oli kertynyt varoja mukaan luettuna pesässä konkurssin alkaessa olleet varat kaikkiaan 182.791,32 markkaa. Tositteellisia menoja oli ollut 76.767,77 markkaa. Lisäksi A ja B olivat tilittäneet uusille toimitsijamiehille rahana 78.076,50 markkaa. Selvitettyjen tulojen ja menojen erotus oli siten ollut 27.947,05 markkaa. Pyynnöstä huolimatta A ja B eivät olleet kyenneet selvittämään tätä eroa.

B oli kuollut 28.6.1984. Velkojainkokous oli 12.5.1986 päättänyt nostaa kanteen A:ta vastaan erotuksen perimiseksi häneltä.

Kun B:n kuoltua hänen omaisuutensa oli luovutettu konkurssiin ja pesä havaittu varattomaksi, X Oy:n konkurssipesä on vaatinut, että A velvoitettaisiin suorittamaan sille sen varoista puuttuneet 27.947,05 markkaa 6 prosentin korkoineen 22.4.1982 alkaen sekä korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut.

Raastuvanoikeuden päätös 12.3.1987

A:n vastustettua kannetta ja pyydettyä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli yhdessä sittemmin kuolleen B:n kanssa 2.12.1976 määrätty X Oy:n konkurssipesän toimitsijamieheksi sekä että A ja B oli 22.4.1982 erotettu tuosta heidän kesken jakamattomana olleesta toimesta.

A:n ja B:n konkurssipesälle antaman tilityksen ja jutussa esitetyn selvityksen perusteella konkurssipesään oli heidän toimikaudellaan kertynyt varoja yhteensä 182.791,32 markkaa, joista toimitsijamiehet olivat suorittaneet tositteellisia menoja 76.767,77 markkaa ja rahassa tilittäneet konkurssipesälle 78.076,50 markkaa. Täten pesän varoista oli puuttunut 27.947,05 markkaa.

Siihen nähden, etteivät A ja B olleet pitäneet kirjanpitoa konkurssipesän hoidosta eikä A ollut esittänyt selvitystä puuttuvista varoista, raastuvanoikeus on katsonut, että A ei ollut valvonut konkurssipesän varojen hoitoa noudattaen laissa määrättyä huolellisuutta.

Tämän vuoksi ja kun toimitsijamiesten oli katsottava olevan vastuussa pesän hoidosta pääluvun mukaan, raastuvanoikeus on konkurssisäännön 70 §:n nojalla, hyläten kanteen enemmälti, velvoittanut A:n suorittamaan X Oy:n konkurssipesälle puuttuvista varoista puolet eli 13.973,50 markkaa 6 prosentin korkoineen 22.4.1982 alkaen sekä oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 2.500 markkaa.

Turun hovioikeuden tuomio 3.7.1987

X Oy:n konkurssipesän vaadittua A:n velvoittamista suorittamaan koko 27.947,05 markan määrän korkoineen ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista myös hovioikeudessa ja A:n vaadittua kanteen hylkäämistä ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeus on tuomiollaan jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan. Jutun näin päättyessä asianosaisten oikeudenkäyntikuluvaatimukset hovioikeudessa on hylätty.

Perustelu

Konkurssipesän hallinto on A:lla ja B:llä ollut jakamatta. Molemmilla on ollut käytettävissään pesän rahavaroja. He eivät ole järjestäneet pesän kirjanpitoa asianmukaisella tavalla ja myös tositteissa on ollut epäselvyyttä. A ei ole näyttänyt kuluneesta pitkästä ajasta ja B:n poissaoloista huolimatta edes tiedustelleensa B:n hallussa olleiden rahavarojen hoitoa ennen kuin konkurssivelkojat ovat ryhtyneet toimiin tilityksen saamiseksi. A on näin laiminlyönyt hoitaa konkurssipesän asioita konkurssisäännön 70 §:ssä edellytetyllä huolellisuudella. Hän on täten täysimääräisesti vastuussa kanteessa tarkoitetusta 27.947,05 markan vahingosta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A velvoitetaan alempien oikeuksien tuomitseman määrän asemesta suorittamaan X Oy:n konkurssipesälle 27.947,05 markkaa 6 prosentin korkoineen 22.4.1982 lukien. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevalta osalta asia jätetään alempien oikeuksien ratkaisujen varaan.

A velvoitetaan korvaamaan konkurssipesälle sen oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 1.500 markalla.